Viimeinen Sarjakuva konfliktissa työpaja järjestettiin eilen 9.8.2011. Tässä eilen valmistunut Emilian sarjakuva. Kilkkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.

“Tytöt joskus omalla signaalillaan osoittavat, että haluavat tulla raiskatuiksi.” – Entinen kansanedustaja ja toimittaja Jutta Zilliacus Yle Radio 1:ssä

Lutkaliike sai alkunsa kanadalaispoliisin kehotuksesta naisille: ahdisteluun auttaa, jos ei pukeudu kuin lutka. Sama saarna on kuultu usein meilläkin: milloin naisia kehotetaan juomaan vähemmän, milloin välttämään tiettyjä alueita tai tietynlaista pukeutumista välttääkseen seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen.

Muka-hyväntahtoisessa sormen heristelyssä on vaarallinen piiloviesti: raiskauksen uhri on rikoksesta osavastuussa. Samalla raiskaukselle tarjotaan oikeutusta asettamalla rikoksen tekijä itsehillintään kykenemättömän eläimen tasolle. SlutWalkeille eli lutkamarsseille ympäri maailmaa osallistuvat ihmiset välittävät päinvastaista viestiä: seksuaalinen väkivalta ja häirintä ovat aina vain ja ainoastaan tekijän vastuulla!

Uhrien syyllistäminen ja naisten kontrollointi pukeutumis- ja käyttäytymisohjeilla saa riittää. Olemme saaneet tarpeeksemme myös huutelusta, häirinnästä ja pelkäämisestä, joista kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään riippumatta hameenhelman pituudesta.

Emme puolusta ainoastaan naisten oikeutta olla tulematta häirityiksi tai oikeutta pukeutua, kuinka haluaa: marssiamme tahdittaa ajatus, ettei väkivallasta tule koskaan syyllistää sen uhria. Kutsumme siis mukaan sukupuolesta riippumatta kaikenikäiset ihmiset, jotka haluavat voida kulkea rauhassa – keskustassa, sivukujilla, baarissa, työpaikalla, kotona. Puolustamme kaikkien oikeutta pukeutua halunsa mukaan sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan korostaen, sekoittaen tai piilottaen, joten marssille ovat tervetulleita niin burkhat kuin bikinitkin.

Lutka-nimitys marssin nimessä on provokaatiota ja halventavan termin haltuunottoa, mutta marssille osallistuakseen ei tarvitse kokea nimitystä omakseen.

Kiinnostaako sinua tai järjestöäsi osallistua, mutta haluaisit lisätietoja? Ota yhteyttä: slutwalktampere@gmail.com.

Samaan aikaan SlutWalkit järjestetään Suomessa myös Helsingissä SlutWalk Helsinki ja Turussa SlutWalk Turku.

________

Tervetuloa mielenosoitusmarssille väkivallan ja häirinnän uhrien syyllistämistä vastaan ja vapaiden ja turvallisten katujen puolesta!

Marssi päättyy Sorsapuistoon, jossa marssijoilla on mahdollisuus vaikkapa nauttia omista piknikeväistä musiikin soidessa: esiintymässä on rumpuryhmä La Murga.

Jatkot Kulttuurikahvila Hertassa (Näsilinnankatu 22) klo 19 alkaen. Luvassa livemusiikkia, dj:itä ja hyvää meininkiä.
(https://www.facebook.com/e​vent.php?eid=2490024817855​05)”

___________________

Teksti: Tapahtuman facebooksivu.

Aamulehden artikkeli aiheesta: Onko lutkamarssi oikea keino vastustaa häirintää?

HELSINGIN SANOMAT / 1.8.2011 5:00

Raiskaajan saaman tuomion ankaruuteen vaikuttaa vahvasti teon yhteydessä käytetty fyysinen väkivalta. Tämä käy ilmi HS:n läpikäymistä Turun, Itä-Suomen ja Helsingin hovioikeuksien raiskausoikeudenkäyntien asiakirjoista kahden viime vuoden ajalta.

Raiskausrikokset on porrastettu rikoslaissa kolmeen tekomuotoon, jotka ovat törkeä raiskaus, raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen.

“Jos uhri ei tunne pykälän tunnusmerkistöä tai sen sisältöä, hän useimmissa tapauksissa hyväksyy, että asiaa tutkitaan raiskauksen sijaan pakottamisena sukupuoliyhteyteen”, sanoo juristi Riitta Silver. Hän auttaa seksuaalirikosten uhreja Tukinainen ry:ssä. Silverin mielestä rikoslain sukupuoliyhteyteen pakottamista koskeva pykälä on epämääräinen ja jättää tuomioistuimille paljon harkintavaltaa.

“Henkinen väkivalta, alistaminen ja kiristäminen jäävät edelleen fyysisen väkivallan varjoon”, Silver toteaa.

Toisin kuin yleisen syyttäjän alaisissa raiskaustapauksissa, pakottaminen sukupuoliyhteyteen on asianomistajarikos. Se tarkoittaa, että virallinen syyttäjä ei voi nostaa teosta syytettä ilman uhrin vaatimusta.

Uhri voi peruuttaa rangaistusvaatimuksensa myös kesken esitutkinnan, jolloin poliisi keskeyttää tutkinnan. Tapauksissa, joissa raiskaaja on uhrille tuttu henkilö, rangaistuksen vaatiminen voi olla erityisen vaikeaa. Seksuaalirikoksia koskevat oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääosin salaisia.

Tuomioistuimet ovat yleensä perustelleet sukupuoliyhteyteen pakottamisesta annettuja lievempiä rangaistuksia raiskaajan käyttämän väkivallan vähäisyydellä, kertoo raiskaustuomioita tutkinut rikosoikeuden professori Terttu Utriainen. “Oikeuden perusteluissa ei suoraan mainita olosuhteitarikoksen tapahtumishetkellä, mutta yleensä kyse on tilanteista, joissa tekijä ja uhri ovat tunteneet toisensa aikaisemmin tai tutustuneet esimerkiksi ravintolassa”, Utriainen sanoo. ”

- Peppiina Ahokas

_____________________________________________________________

Raiskaus on aina raiskaus, ja kokemus uhrille traumaattinen. Raiskausrikosten porrastaminen rikoslaissa kuulostaa hataralta. Mitkä seikat sitten erottavat raiskauksen pakottamisesta sukupuoliyhteyteen? Tiedottomassa tai päihtyneessä tilassa olevat uhrit eivät välttämättä edes muista mitään tapahtuneesta. Miten silloin määritellään onko esimerkiksi nukkuvan ihmisen raiskaaminen törkeä raiskaus, raiskaus vai pakottaminen sukupuoliyhteyteen?  On jokseenkin surullista, että teon ankaruuden laissa määrittää fyysinen väkivalta. Uskon, että kokemus tekee henkisesti enemmän kipeää kuin fyysisesti.

Tuskinpa on niin, että syyttömiä tuomitaan. Uskallan väittää että paljon syyllisiä jää tuomitsematta. Vain pieni osa raiskauksista ilmoitetaan poliisille ja niistäkin harva saa rangaistuksen.

Seksin pitää olla asia, jota kaikki osapuolet tahtovat. Kaikkien osapuolien pitää olla samassa tajunnan tilassa, ei niin että toinen osapuoli on päihtynyt tai nukkuva. Osapuolien tulee arvostaa ja kunnioittaa toisiaan, tuottaa mielihyvää ja kuunnella toista. Aina ei voi haluta, eikä sitä tarvitse mielestäni sen kummemmin selitellä. Kaikki me ihmiset olemme kuitenkin yksilöitä, ja kaikilla omanlaisensa seksuaalisuus. Seksiin ei pidä suostua velvollisuuden tunteesta, säälistä tai pelosta, vaan omasta tahdosta.

Muun maan mustikka -marjanpoimintatapahtuma pe 12.8. klo 10-22
Kokoontuminen Tampereella,Väinö Linnan aukion sisäänkäynnillä klo 9.45, josta lähtö klo 10
Tapahtuma on ilmainen
kyselyt ja sitovat ilmoittautumiset 1.8. mennessä osoitteeseen:

info[at]muumaa.net

Tervetuloa!
HUOM! Varustauduthan marjanpoimintaan sopivalla tavalla.

Tule mukaan marjaretkelle Muun maan mustikka -marjanpoimintatapahtuman perjantaina 12.8. Tapahtuman aikana keräämme mustikoita, teemme katsauksen thaimaalaisten marjanpoimijoiden nykytilanteeseen Suomessa ja Thaimaassa sekä suunnittelemme poimimistamme marjoista valmistettavaa solidaarisuushilloa, jonka tuotolla tuemme kamppailua reilumman luonnonmarjatuotannon puolesta. Lopuksi nautimme iltaohjelmasta Arteles Creative Centerissä, jossa testaamme solidaarisuushillon reseptivaihtoehtoja maistajaisissa.

Lähdemme marjanpoimintatapahtumaan muulle maalle bussilla Tampereelta, Väinö Linnan aukion sisäänkäynniltä klo 10. Jos olet kiinnostunut osallistumaan matkaan, lähetä viestiä osoitteeseen info[at]muumaa.net. Matka on ilmainen.

Sitovat ilmoittautumiset 1.8. mennessä!

Julkaisemme lisätietoja tapahtumasta ohjelman varmistuttua osoitteessa secondforest.net.

TAPAHTUMAN TAUSTAA

Pohjoismaiseen metsään on globalisaation seurauksena kehittynyt uusi ilmiö. Suomeen ja Ruotsiin saapuu kesäisin tuhansia thaimaalaisia siirtotyöläisiä poimimaan metsämarjoja. Koska metsämarjanpoiminta on perustunut perinteisesti jokamiehenoikeuteen, ei ulkomaalaisten poimijoiden toimintaa ole tulkittu työksi, eikä poimijoita työntekijöiksi, vaan turisteiksi tai yksityisyrittäjiksi.

Marjanpoimintateollisuuden​ riistäessä thaimaalaisia työntekijöitä jokamiehenoikeuksiin liittyvän hämmennyksen turvin, käsitykset metsästä ja jokamiehenoikeuksista muuttuvat. Mitä asialle pitäisi tehdä? Mitä on tehtävissä? Muun maan mustikka -tapahtuma mahdollistaa nykyisen tilanteen ja tulevaisuuden pohtimisen käytäntöä ja teoriaa yhdistellen, luovasti elämyksellisessä ympäristössä.

Terveisin,
Hirvitalon Second Forest -ryhmä

MUUN MAAN MUSTIKKA -TAPAHTUMAN ALUSTAVA AIKATAULU

10.00 – 11.00 Bussimatka muulle maalle
11.00 – 11.30 Kahvi ja valmistautuminen marjanpoimintaan
11.30 – 13.00 mustikan poimintaa
13.00 – 13.30 Kahvihetki
13.30 – 15.00 Poimintaa
15.00 – 16.00 Päivällinen
16.00 – 16.30 Tauko
16.30 – 17.00 Arteles Creative Centerin esittelykierros
17.00 – 19.00 Keskustelu
19.00 – 20.00 Iltaohjelma Artelesissa
20.00 – 21.00 Bussimatka Tampereelle

Lisätietoa Arteles Creative Centeristä

23.7.2011 9:22 / HELSINGIN SANOMAT

“Afrikkalaisperheen lasten rattaista löytyy koiran kakkaa, 18 vuotta Suomessa asunutta, töissä käyvää naista käsketään palaamaan kotimaahansa. HS kysyi toukokuun alussa lukijoiden rasismikokemuksista Suomessa. Siitä lähtien toimitukseen on saapunut useita kirjoituksia rasismista.

“Näin bussin ikkunasta humalaisen naisen ahdistelevan musliminaista ja tämän lasta. Kukaan bussipysäkillä seisova ei puuttunut tilanteeseen, joten jäin bussista pois. Humalainen nainen huusi: `Menkää täältä pois syömästä mun verorahoilla saatana! Vittu teidät pitäisi tappaa!’ Uhkasin soittaa poliisille. Kun humalainen huomasi, että olen tosissani, hän poistui.”, kertoo eräs lukija.

Suomalainen tumma nainen kertoo joutuneensa ihon värinsä takia ahdistelluksi. “Istuin bussissa ja luin kirjaa, kun bussiin astui kaksi miestä. He istuivat viereeni ja minua vastapäätä. Vieressä istuva kumartui viereeni ja kysyi mitä luen. Hänen päänsä oli käytännössä rinnoillani. Kun yritin päästä pois, vieressä istunut mies esti minua poistumasta. Toinen jatkoi: ‘Senkin huora! Missä sun pommi on? Jäikö se Afganistaniin?’ Minua järkytti, ettei kukaan auttanut minua. ”

Tutkija ja kansalaisaktiivi Sirkku Karjalainen toivoo, että ihmiset uskaltaisivat useammin puuttua näkemäänsä rasismiin. “Puuttumattomuus rasistiseen huuteluun tai ihmisten häirintään luo illuusion hiljaisesta hyväksynnästä, mikä voi olla ulkomaalaisvastaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle vähintään yhtä ahdistavaa kuin itse hyökkäys”, hän sanoo.

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén muistuttaa, että rasistinen väkivalta on Suomessa harvinaista. “Suomi ei mielestäni ole mitenkään rasistinen maa. Esimerkiksi Helsingissä on kokoonsa nähden hyvin vähän rasistista väkivaltaa, jos verrataan mihin tahansa muuhun maahan.” Packalén ei halua vähätellä ihmisten kokemuksia, mutta toteaa, että usein tapaukset ovat sellaisia, joissa kohteeksi olisi voitu etsiä kuka tahansa. “Näissä tapauksissa syy solvauksiin on erilainen ulkonäkö. Samanlaista kiusaamista esiintyy kantaväestön keskuudessa. Usein niihin liittyy päihteet.”

Myös lapset törmäävät rasismiin arjessaan, kertovat lukijat. “Kun tyttäreni somalialaista alkuperää oleva isä hakee tytärtämme iltapäiväkerhosta, jotkut lapset naureskelevat hänelle. Kerran tyttäreni kertoi, ettei häntä ja luokan toista niin sanotusti ulkoisesti etnisestä suomalaisesta poikkeavaa oltu kutsuttu erään luokan tytön synttäreille, koska he eivät voi leikkiä tuhkimoita.”

Nuorisojärjestö Kanava ry:n projektityöntekijä Mohamed Xadar Ismailkehottaa vanhempia miettimään, siirtävätkö he ennakkoluuloja lapsilleen. “Rasismin ja ennakkoluuloiset asenteet kyllä aistii. Jos lapsi oppii pienestä pitäen tulemaan toimeen eri kulttuureista kotoisin olevien kanssa, hänestä kasvaa aikuinen, jonka kanssa kaikki haluavat olla. Näitä taitoja tarvitaan tulevaisuudessa monilla eri aloilla.”

____________

Rasismi on opittua ja sen sisäistäminen alkaa jo lapsesta, kodin sisäisistä asenteista ja mielipiteistä. Päiväkoti-ikäinen lapsi harvoin tietää vaihtoehtoisista arvoista tai mielipiteistä. Vanhemmat toimivat auktoriteettina joita kunnioitetaan, ja kaikki mitä he sanovat, on lapselle oikein ja lapsi yleensä omaksuu nämä asenteet ja sanat omaan mieleensä ja sanavarastoonsa, yleensä kyllä ymmärtämättä täysin, mitä ne tarkoittavat. Vanhemmat kantavat siis vastuun siitä, millaisia asioita tahtovat lapselleen opettaa. Millainen vanhempi tahtoo kasvattaa lapsensa rasististen asenteiden saattelemana? Mitähän he luulevat saavuttavansa kyseisellä kasvatusmetodilla. Jatkuvasti yhä kansainvälineistyvässä maailmassa, eivät yhtään mitään.

Sanattomaksi vetää myös se, miten kukaan ei puutu käsiksikäymiseen, kopelointiin tai huuteluihin etenkin julkisissa kulkuneuvoissa.

Kopeloinnista nyt yleensäkin, viimeaikoina on mediassa ollut esillä juttuja naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta ja kopeloinnista. Se, että on nainen, ja pukeutunut niukasti, ei todellakaan oikeuta ketään rikkomasta koskemattomuutta omaa vartaloa kohtaan. Mielestäni jokainen nainen soisi oikeuden pukeutua tahtomallaan tavalla, ilman että hänen täytyisi kuunnella huuteluja, kokea ahdistelua tai häirintää.

Kuulin juuri tuttavaltani tänään toissapäivänä tapahtuneesta tilanteesta. He olivat olleet ravintolassa katsomassa erään bändin keikkaa. Tuttavani seurueessa oli ollut nainen ja kaksi miestä. Jossain vaiheessa, tuntematon mieshenkilö oli lähestynyt naista takaapäin laskien kätensä tämän rinnoille. Naisen kimpaantuessa, kopeloiva mies alkoi esittelemään anteeksipyyntöjä seurueeseen kuuluville miehille, oletettavasti siksi, ettei tulisi vedellyksi ympäri korviaan. Lähes aina, poikkeuksetta, kun kopelointia tai seksuaalista häiriköintiä tapahtuu, ja jos seurueessa on miehiä, kopeloija alkaa pyytelemään anteeksi toisilta miehiltä. Kysympähän vain, että mitähän ihmettä.

Lehdessä riemuitaan tämän vuoden runsaasta mustikkasadosta. On jälleen se aika vuodesta, kun nuo metsiemme pienet safiirit ja rubiinit, mustikat ja puolukat, alkavat kypsyä ja innokkaat, vähenevässä määrin olevat marjastajat, rientävät mättäille poimureineen ja ämpäreineen. Heinäkuun puolivälin jälkeen alkaa Suomeen saapua myös thaimaalaisia marjanpoimijoita. Ylen uutisten mukaan Lappiin saapuu tänä kesänä enemmän ulkomaisia marjanpoimijoita kuin viime vuonna. Kolme marjanjalostusyhtiötä tuo Lappiin kaikkiaan yli 1 700 ulkomaista poimijaa, kun viime kesänä heitä oli puolisentoista tuhatta.

Toisin kuin usein luullaan, marjanpoimintamatka Suomeen ei kerrytä varallisuutta, vaan  johtaa surullisen usein velkakierteeseen; palkka osoittautuu uskoteltua pienemmäksi ja vastaavasti elinkustannukset suuremmiksi. Moni  palaa kotimaahansa pystymättä maksamaan rekrytointifirmalle välityskustannuksista koostunutta velkaansa. Suomessa poiminnasta saatava palkkio menee matkakuluihin ja elämiseen. Ulkomaalaisen marjanpoimijan tulee työskennellä keskimäärin 48 päivää kattaakseen kaikki hänelle koituneet kustannukset. Tämän jälkeen, viisumin pituudesta riippuen, saattaa jäädä joitakin päiviä aikaa tulojen hankkimiselle.

Marjanpoimijoiden olot Suomessa ovat usein hyvin alkeelliset. Asunnot ovat mm. vanhoja koulurakennuksia tai parakkeja, joissa asuu jopa kymmeniä henkilöitä samaan aikaan. Asunnoissa ei aina ole edes toimivaa saniteettitilaa, suihkua, ensiaputarvikkeita tai vesipistettä.

Marjoja ostavat yritykset pesevät kätensä ihmisoikeusrikkomuksilta, sillä poimijat rekrytoidaan toisen firman kautta, kun mikä marjoja myy. Poimijat on luokiteltu Suomessa itsenäisiksi yrittäjiksi jotka kustantavat itse omat kulunsa ja kantavat oman vastuunsa.

Pohjoismaiset marjat ovat ulkomailla kysyttyä kauppatavaraa, joten vientiä ulkomaille riittää. Mielestäni on huvittavaa, miten paljon marjoja kuitenkin tuodaan ulkomailta Suomeen, vaikka emme ehdi edes poimimaan omiamme. Ihmiset ovat laiskistuneet poimimaan itse omat marjansa, sillä puoli-ilmaisen työvoiman vuoksi marjojen kilohinnat ovat niin alhaiset, että on vaivattomampaa ostaa marjat suoraan kaupasta tai torilta kuin lähteä itse metsään kyykkimään.